Sunnuntaiaamuna Kotalammella

Tänä aamuna kiersin heti herättyäni Kotalammen niin kuin monena aamuna viimeisten viidentoista vuoden aikana. Erona entiseen on se, että enää minulla ei ole koiraa kaverina. Jouduimme luopumaan koirastamme puolitoista kuukautta sitten. Muutos on ollut suuri, kun enää ei ole pakko lähteä ulos kolme kertaa päivässä. Vaikka varsinkin viimeisinä aikoina lenkit olivat lyhyitä ja hitaita, niin silti tuli lähdettyä säännöllisesti ulos. Oma mukavuudenhalu tulee vastaan, eikä ainakaan huonolla ilmalla tule lähdettyä. Tänään kuitenkin lähdin, mustä olen tyytyväinen.

Pakkasta oli aamulla pari astetta ja maassa vähän lunta. Lammen rannoilla oli hieman riitettä.

Tänään oli aurinkoinen ja kaunis ilma, jota aamun selkeys jo enteili.

Viime kesänä ei lammella kovin usein joutsenia näkynyt. Nyt syksyllä olen käynyt lammella vain silloin tällöin. Siksi olinkin hämmästynyt, kun näin siellä kaksi joutsenta ja kaksi sorsaa.

Ensi viikolle on luvattu useita lämpöasteita, joten nämä talviset maisemat jäävät nyt lyhytaikaisiksi. 

Sunnuntaina alppiruusupuistossa

Tämänpäiväisen kävelyretken kohteena oli Kotalammen liikuntapuiston vieressä oleva alppiruusupuisto. Kukinta on lähes parhaimmillaan. Tänä vuonna kukinta on ehkä hieman vaatimattomampaa kuin yleensä. Kukkia on vähemmän ja ne ovat pienempiä kuin normaalisti. Viime kesän ja tämän kevään erikoisilla sääolosuhteilla on todennäköisesti vaikutusta kukintaan. Mutta kaikesta huolimatta alppiruusujen kukat ovat hienoja. Kukinta menee tänä vuonna ohi tosi nopeasti, joten täytyy pitää kiirettä, jos haluaa nähdä puiston täydessä kukassa.

Tulva jatkuu

Tulvan takia on Kotasenpolku poikki. Lammen ympäri ei nyt pääse kiertämään, ellei nouse Kotalamminmäen rinteessä kulkevalle polulle.

Ihan näin korkealla vesi ei ole ollut vuosiin, vaikka lähes joka vuosi vesi nousee joko keväällä tai syksyllä.

Kotalammella tulvii

Kävelin Kotalammella sunnuntaiaamuna, jolloin maisema oli yöllisen lumisateen jäljiltä valkoinen. Veden pinta oli noussut jo melko korkealle, mikä ei ole näin lumisen talven jälkeen mikään ihme. Itse asiassa vettä oli jo ennen lumen tuloa lammella aika paljon, joten tulvan tulo oli ilmeinen.

Kotalammen vieressä kulkeva kuntoilurata oli jo sunnuntaiaamuna veden vallassa, mutta pyörätietä pitkin pystyi kulkemaan mainiosti.

Yksinäinen sorsa uiskenteli hyyhmäisessä ojassa, joka oli levinnyt metrien levyiseksi.

Eilen tiistai-iltana olin seuraavan kerran kävelyllä Kotalammella. Nyt ei pyörätietä enää pystynyt kulkemaan, koska vesi oli noussut tielle. En tiedä, kuinka syvä vesikerros oli, mutta en viitsinyt sitä testata. Todennäköisesti vesi olisi ollut nilkkaan asti. 

Näin korkealle vesi ei ole Kotalammella noussut pitkään aikaan.